Perinnemaisema-hoitoalue

Konttilan tai alunperin Kokonmäen torpparitila on aikaisemmin ollut n. 40 hehtaarin kokoinen pienviljelystila tyypillisesti Savon alueelle koostuen mäkisistä heinä ja viljapelloista, hakamaa-laidunalueista, kaskirinteistä sekä metsämaasta, jota torppari on ollut velvollinen hoitamaan. Tilalla on pidetty perinteisesti muutamia kotieläimiä kuten lehmiä, hevosia, sikoja ja lampaita, joille tilan niityiltä on vuosisatojen ajan korjattu rehuheinää ja ne ovat laiduntaneet tilan alueilla kesäaikaan. Intensiivisestä laiduntamisesta on tänäkin päivänä havaittavissa merkkejä tilan kasvillisuudessa ja monet nykyisin katoamassa olevat vanhat niittykasvilajikkeet, kuten Konttilankin alueella kasvava harvinainen Ketonoidanlukko, ovat vaatineet menestyäkseen tehokkaasti laidunnettuja kasvupaikkoja niiden matalakasvuisen heinikon vuoksi. Tällaiset alueet ovat, vuosikymmeniä tai jopa satojakin vuosia kestäneen laiduntamisen ja heinän korjuun tuloksena, muuttuneet maaperältään niukkaravinteisiksi ja humuskerrokseltaan ohuiksi ja karuiksi ketopaikoiksi. Tyypillisesti Konttilankin karuilla ketoalueilla kivet ovat hyvin pinnassa ja maaperän kasvillisuus on paikoitellen hyvinkin matalaa suosien valossa ja niukkaravinteisessa maassa menestyviä, nykyään yhä harvinaisemmaksi muuttuvia, pienikokoisia entisajan tyypillisiä niittykasvilajikkeita.

Tämän tyyppisen kasvillisuuden esiintymisen tukemiseksi Konttilankin yli 6 hehtaarin vuokra-aluetta hoidetaan erityisin toimenpitein ja menetelmin, jotta olemassa oleva vanha lajisto säilyisi ja lisääntyisi. Vesakon ja kuusien poiston ja puuston harvennuksen lisäksi alueen hoitotoimenpiteisiin kuuluu jokavuotinen heinäkasvillisuuden niitto ja korjuu pois pelloilta vanhaan heinän seivästämistyyliin. Heinät niitetään nurin heinäkuun puolivälin paikkeilla ja annetaan kuivahtaa maassa useamman vuorokauden ajan, ennen kuin ne ajetaan kasoihin hevosvetoisella haravakoneella seivästämistä ja lopullista kuivaamista varten seipäillä. Maassa maatessaan korsista varisee kypsyneitä kasvien siemeniä maahan ja haravoimis- ja seivästämisvaiheessa heiniä pöyhiessä, variseminen vielä tehostuu. Heinien annetaan olla myös kuivamassa seipäillä auringossa epätavallisen pitkään useampia viikkoja, jolloin tuulikin pääsee varisuttamaan vasta seipäillä kypsyneitä siemeniä maahan. Heiniä kootessa pois seipäiltä, varisee myös siemeniä maahan, mukaillen kasvien luontaista leviämistä siementämällä. Modernissa viljelyssähän kasvit kerätään nykyään nopeasti ja tehokkaasti kerralla pois pelloilta jo ennenkuin ne ovat saavuttaneet siementämisvaihetta ollenkaan. Rikkaruohontorjunta-aineilla taas tuhotaan monesti loputkin esiintyvät pikkukasvit ennen maan kyntämistä.

 Konttilan alueista niitetäänkin osa vasta reilusti heinäkuun lopulla tai elokuun aikana, jolloin myöhemmin kukkivat ja siementävät kasvit ovat kerenneet siementämään itse siemenensä maaperään ja niittoheinän korjuuvaiheessa loputkin varisevat maahan. Kyntämistä ei tehdä Konttilassa kuin harvoin ja pienille alueille kerrallaan uusittaessa alueita niittyheinän kasvatusta varten tai näytöstyyppisesti halutaan kasvattaa muita perinteisiä viljelykasveja rehuheinän ohella. Näin edistetään samalla monivivahteisen alkuperäisen kasvillisuuden leviämistä ja kehittymistä. Hiljalleen Konttilan alueen kasvillisuus onkin muuttunut vihulais- ja horsma- tai mesiangervopöheiköistä takaisin entisajan niitty- ja ketoheinikoiksi missä niittyleinikit kukkivat kilpaa kurjenpolvien, päivänkakkaroiden ja kissankellojen kanssa ja heinäsirkkojen kuulee sirittelevän. Alkukesästä alkaen voi nähdä erilaisten perhosten lentelevän niityillä pitkälle syksyyn saakka sekä muidenkin hyönteislajien ilmestyneen takaisin tukemaan osaltaan arvokkaan kasvillisuuden leviämistä. Monet kasvithan tukeutuvat pölytyksessään tiettyihin hyönteislajeihin, jotka esiintyvät ja lisääntyvät runsaammin vasta kotieläinten jätösten takia tai muutoin suosivat näin hoidettua ympäristöä. Tilalla on pidetty myös jo useamman vuoden ajan tarhamehiläisiä, jotka voimakkaana pölytysapuna ovat osaltaan vaikuttaneet nopeaan kukkakasvillisuuden ennallistumiseen alueella. Muut kotieläimet taas tallustaessaan laitumilla rikkovat maan pintaa ja polkevat siemeniä syvemmälle maaperään tai lannoittavat niitä juuri sopivasti omilla jätöksillään, jonka johdosta kasvit lähtevät paremmin heinikoissakin siemenistä kasvamaan. Laiduntaessaan eläimet syövät heinikkoa matalammaksi poistaen samalla niityiltä pieniä puuntaimia tai muita niittykasveihin kuulumattomia kasveja, kuten lupiini, horsma, paju ja jättipalsami. Talvella kesän heinät syötetään eläimille ja niiden lanta pehkujen kanssa kompostoidaan levitettäväksi uudelleen pelloille. Näin osa kasvin siemenistä ja erityisesti sellaiset, jotka vaativat itääkseen kiertokulun eläimen ruuansulatuksen kautta, pääsevät leviämään samoille niityille kompostin levityksen kautta. Ohuesti levitetty kompostimassa, levitettynä ainoastaan rehuheinäpelloille aina vuosittain uudelle alueelle kerrallaan, ei myöskään rehevöitä maaperää liikaa.

Hiljalleen 2000 luvun alussa aloittamamme n. 8 vuoden hoidon jälkeen Konttilan niitty- ja hakamaa-alueet ovatkin saaneet takaisin samaa kasvillisuusrikkautta, mikä on vallinnut alueella yleisesti vielä sotien jälkeen. Myöhemmin alueen peltoja pidettiin yhä vähemmän viljelys- ja laidunkäytössä siihen saakka, kunnes n. 70-luvun puolivälin tienoilla eläinten pidon loputtua, niittyalueet jäivät kokonaan pois käytöstä. Pellot pääsivät tämän jälkeen vesakoitumaan ja rehevöitymään pahoin niittykasvillisuuden korjuun loputtua. Alueen luontoympäristö ja ympäröivä maisema ei aikojen kuluessa ole juurikaan muuttunut lähimetsien säästyessä hakkuilta eikä näköpiiriin ole rakennettu uudempaa rakennuskantaa. Tämän johdosta Konttilan vanha henki ja miljöö ovat onnistuneet säilyttämään alkuperäisyytensä näihin päiviin saakka. Alue on tänään ja jatkossa kehittyessään hieno esimerkki aikaisemmasta suomalaisperheiden elin- ja asumistavasta torppariajan ja sen jälkeisessä Suomessa keskellä luonnon suurta rikkautta. Joka vuosi alueen hoidon edetessä se muuttuu entisestään yhä arvokkaammaksi maisemakohteeksi pientila-viljelymaisemana keskellä kaupunkia tuottaen näin virkistystä alueella aikaansa viettäville kaupunkilaisille ja matkailijoille.

Keijo Heikkinen, Konttilan tilayrittäjä-vuokralainen, 2010. 

Alla oleva kuva otettu Juhannuksen jälkeen kesällä 2010